THE CRANBERRIES: Wake Up And Smell The Coffee

Arvio julkaistu Soundissa 11/2001.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Lattea?

Arvio

THE CRANBERRIES
Wake Up And Smell The Coffee
MCA

Lattea? Kahvia tässä tarvitaankin, kun The Cranberries julkaisee järjestyksessä viidennen albuminsa. Takana on kymmenen vuotta ja 33 miljoonaa myytyä levyä. Rahasta ei bändin jäsenillä liene puutetta, joten hieman ihmetyttää mikä sai heidät tarttumaan toimeen, kun jälki on näin puuduttavaa. Tekemisen ilo tai tarve ei levyltä kuulu.
Tuottajaksi on palannut kaksi ensimmäistä albumia tuottanut Stephen Street. Hienoakin jälkeä (esimerkiksi Morrisseyn debyytti) aikaan saanut herra on pahimmillaan varsinainen turvasoundien erikoismies. Tämäkin levy on takuuvarmasti radioystävällinen. Aavistuksen särmää tuo yhdellä mikillä livenä äänitetty Chocolate Brown, jonka demomainen soundi ei onnistu viehättämään tarpeeksi etteikö huomaisi että biisi on unohtunut kirjoittaa.
Albumin kappaleet eivät juuri poikkea siitä kaavasta, josta yhtye on opittu tuntemaan eli toistetaan samaa neljää sointua kappaleen alusta loppuun. Välillä vähän rokataan ja sitten hissutellaan. Kun levyltä ei kuitenkaan löydy Lingeriä tai Zombieta, ei paljon jää käteen. Eivätkä tekstitkään asioiden laitaa paranna. Dolores O'Riordan-Burton kertoo meille, miten hän on nyt kovin tyytyväinen elämäänsä ja miten ennen hän oli hieman hukassa. Hieno juttu, että asiat ovat kunnossa, mutta pitääkö siitä kertoa maailmalle niin hemmetin tylsästi? Ja löytyyhän levyltä hieman poliittistakin tekstiä. Time Is Ticking Out on korneinta, mihin olen törmännyt aikoihin: "Looks like we've screwed up the ozone layer/I wonder if the politicians care" tai "We better think about the consequences/we better think about the global census". Huh huh. No, tarkoitusperät ovat ainakin hyvät.
Levyn loppuun on lisätty kaksi bonusraitaa. Ensin on kamala liveversio Salvationista ja lopuksi The Cranberries murhaa Elviksen tunnetuksi tekemän In The Ghetton. Vaikka bändi tekee parhaansa tuhotakseen kappaleen kauneuden, on kiusallisen selvää, että laulu painii aivan eri sarjassa yhtyeen omien tuotosten kanssa. Kaiken kukkuraksi levyssä on aivan helvetin ruma kansi. 

Lisää luettavaa