D-A-D.-jehu sooloilee automaattiohjauksella – Jesper Binzer jäi kiinni hard rock -kliseisiin

Jesper Binzer
Dying Is Easy
Warner

D-A-D lepää toistaiseksi laakereillaan, joten yhtyeen kitaristilla Jesper Binzerillä on ollut aikaa rustata biisejä pöytälaatikkoon. Akustisesti jamitellut sävellykset alkoivat saada lopullisia muotoja, kun Deep Purplen ja Glenn Hughesin projekteissa mukana huhkinut Søren Andersen osoitti kiinnostuksensa materiaaliin.

Kööpenhaminan Medley-studoilla äänitetty Dying Is Easy ei ole kehno kiekko, mutta sen muodot tuntuvat pitkästyttäviltä. Biisit vaeltavat hikisistä rollaamisista tunnelmoiviin puoliballadeihin osin automaattiohjauksella. Tuoreet oivallukset vaikuttavat olevan kortilla.

Jos Binzer olisi uskaltanut poiketa moneen kertaan veivatuista hard rock -kliseistä, jälki voisi kuulostaa raikkaammalta. Osaava kepittäjä ei kunnolla irrottele edes sooloissaan, mikä tylsyttää svengin kulmia.

Tasaisen kokonaisuuden eheimmäksi teokseksi ilmoittautuu albumin päättävä kuusiminuuttinen Wild Child. Sen rauhoittunut rentous osoittaa, että Jesper Binzer taitaa halutessaan tyylikkään ilmaisun.