D.A.D.: Monster Philosophy

Arvio julkaistu Soundissa 12/2008.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Pitkän linjan tanskalaisbändi D-A-D näyttäytyy Monster Philosophyllä odottamattoman virkeänä. Yhteistyö muun muassa Kentiä ja Mew’ta menestyksekkäästi tuottaneen Jon Schumannin kanssa on piristänyt D-A-D:n välillä hieman väljähtänyttä ilmettä.

Arvio

D.A.D.
Monster Philosophy
EMI

Pitkän linjan tanskalaisbändi D-A-D näyttäytyy Monster Philosophyllä odottamattoman virkeänä. Yhteistyö muun muassa Kentiä ja Mew’ta menestyksekkäästi tuottaneen Jon Schumannin kanssa on piristänyt D-A-D:n välillä hieman väljähtänyttä ilmettä.

Laulusolisti Jesper Binzerin ja kitaristiveljensä Jacobin luotsaama bändi on hard­rockisimmillaan yhä suhteellisen tylsä, mutta onneksi Monster Philosophyltä löytyy kosolti myös raikkaita hetkiä. Revolutionin intron sotilaallisuuden vastapainoksi D-A-D rentoutuu Too Deep For Mellä koneiden kera lähes Red Hot Chili Peppersin rauhallisimpien biisien veroisesti. Beautiful Together starttaa häkellyttävän ramonesmaisesti, mutta Money Always Takes The Place Of Lifella yhtye yhdistää kantria ja rockia kuin Jason & The Scorchers kulta-aikoinaan.

Mitään mullistamattoman mutta sujuvasti vastaanotettavan Monster Philosophyn parasta antia ovat I Am The River Jacob Binzerin intiimisti purevine bluesahtavine kitarointeineen ja Nightstalker. Jälkimmäisellä D-A-D tarjoaa suurimman tämänkertaisen annoksen sitä persoonallista twangistä ja rautalankaista kitarasoundia, jolla se Disneyland After Darkina uransa alussa erottui edukseen.

Lisää luettavaa