D.A.D.: The Overmuch Box

Arvio julkaistu Soundissa 12/2009.
Kirjoittanut: Kai Latvalehto.

Tanskan ylpeys DAD on ollut kasassa 25 vuotta. Sen kunniaksi koko ura on koottu nykytyyliin kymmenen cd:n laatikoksi.

Arvio

D.A.D.
The Overmuch Box
EMI

Tanskan ylpeys DAD on ollut kasassa 25 vuotta. Sen kunniaksi koko ura on koottu nykytyyliin kymmenen cd:n laatikoksi.

DAD onnistui ensilevytyksistään lähtien saavuttamaan myös jonkinlaisen kansainvälisen aseman, aivan kuten juuttiganes Gasoline 70-luvulla ja Mew tällä vuosituhannella. Disneyland After Dark, kuten bändin nimi alun perin kuului, soitti lehmäpunkkia eli kantria uuden aallon otteella. Tällainen ristisiitos eri tyylilajien välillä oli vielä vuonna 1987 täysin tavatonta. Luovaa pohjoismaalaisuutta, joka ammensi parhaaksi näkemänsä puolet täysin vastakkaisista angloamerikkalaisista lähtökohdista. Samaa piittaamatonta, luovaa hulluutta on kuultavissa läpi tuotannon, jossa raskainkin rock saattaa kääntyä sambaksi ennen kuin kissaa ehtii sanoa.

D-A-D kehittyi miettistyylisen autotallirockin kautta kohti kolmannen No Fuel Left For The Pilgrims- ja neljännen Riskin’ It All -levyn (1989 ja 1991) suuruuden aikaansa. Tässä vaiheessa D.A.D oli jo tiukka kuin oravan peräreikä, tyylipuhdas hardrockyhtye kuten Rick Rubinin aikainen The Cult. Yhtyeen mahtavan älyvapaa lavashow yhdistettynä kansainvälisiin hitteihin, kuten Sleeping My Day Away ja Bad Craziness, olisi kaiken järjen mukaan pitänyt avata kaikki taivaan portit, mutta toisin kävi. Kenties tähän vaikutti yhtyeen liian absurdi lähestymiskulma perusrockyleisölle tai sitten Jesper Binzerin tanskalainen englannin mongerrus. Viimeinen niitti oli grungen esiinmarssi heti Riskin’ It All -albumin julkaisun jälkeen. Tanskalaisten pitkätukkien kaljamoottorilla käyvää rellestystä ei enää kaivattu.

Viimeisimmillä viidellä levyllä bändin sisäinen ääni tuntuukin olleen välillä vahvasti kadoksissa. Tylympää levyä seuraa seesteisempi kiekko ja sitä rataa. Everything Glows (2000) on osuvasti nimetty, hipahtava levy tuntuu keski-ikäisen D:A:D:in ehjimmältä. Viimeisin albumi Monster Philosophy (2008) yhdistää eri piirteitä yhtyeen menneisyydestä sekä Kent-yhtyeen vakiotuottajaksi asettuneen tanskalaisen Jon “Joshua” Schumannin panoksia.
Kyllä rockin rooliganeille edelleen tilaa löytyy, kunhan päättäisivät, miten se bändin nimi oikein kirjoitetaan.

Lisää luettavaa