DAEDELUS: Exquisite Corpse

Kevyen teeman kuljettama Exquisite Corpse on päihtynyt, päämäärätön ja off, mutta sen sirpaleisuus ja hatara rakenne eivät kannattele itsekästä, räikeää ja riemukasta rytmimusiikkia. Eksentrisenä romantikkona Daedelus esittelee monta logiikkaa ja äänimaailmaa mutta hylkää ne yksi kerrallaan siirtyessään seuraavan idean pariin. Ilmava mutta teknisesti rajoittunut albumi kehittyy niin tahdikkaasti heittelehtien, ettei se pysy koossa tai hahmotu selvärajaisesti. Kappaleet ovat usein riippuvaisia vanhoista, avoimista sampleista, joiden kanssa Daedelus käy katkonaista, riitaista vuoropuhelua töksähtelevin, siistein rummuin ja murtunein hälyäänin. Tältä ilmeisesti kuulostaa täysin välinpitämätön, sairaalloinen etsiminen, joka taistelee urheasti toistuvuutta vastaan.

Mielivaltainen, hermostunut ja likainen Exquisite Corpse on sekä raastava että huojentava todiste siitä, että kukin voi tehdä millaista musiikkia lystää ja vieläpä löytää sille julkaisijan! Vapaus ja avoimuus pysäyttävät ja vaikuttavat mutta eivät ole sopusoinnussa tuottajan oletetun teknisen osaamisen tai näkemyksellisyyden kanssa, ja näin ollen levyn ylväimmät piirteet rajoittavat tuottajan järjestelmällistä kehittymistä. Kaikkihan me kannatamme eteenpäin pyrkimistä ja hyviä aikeita, mutta harjoitella ja valmistautua voi julkisten areenoiden ulkopuolellakin.