Vuonna 1995 debytoinut Dale Watson on viime vuosina julkaissut levyjä vaihtuvilla merkeillä ennen kuin päätyi vanhan suomenystävän Eric Peltoniemen vetämälle Red Houselle. Tuloksena ovat toissavuotinen Sun Sessions ja nyt uskollisen Lonestars-trion kanssa purkitettu verraton juopotteluvoittoinen baarialbumi.
Saluunatunnelmointiin kuuluvat hellyttävämmät lemmenlaulut, kuten avioitumisen innossa tai suukottelun tarpeessa polkkaavat soidintanssit. Ensivalssit vedetään tyttökumppanin opastuksella kahdestikin Quick Quick Slow Slow -askelluksella. Oman tyttären luovuttaminen avioon on ainoa herkempi ja hellempi slovarin aihe. Muuten Dale hakee surunsa ja ilonsa määrätietoisesti oluthuuruista ja savuisten kapakoiden suopeasta sosiaalisesta elämästä, jossa äijä saa juopua ja filosofoida niin rauhassa kuin tahtoo. Tai vaikka ottaa potkua tequilasta täysin tietoisena sen vaaroista.
Dale Watsonin tyyli on pysynyt ihastuttavan puhtaaksiviljeltynä ja autenttisen leukavana kantrina, jossa western swingin höysteet ja kitara-twangin kaiku sulautuvat Merle Haggardin nimeä kunnioittavaan laulantaan.