DEE RANGERS: Pretty Ugly Beat

DEE RANGERS
Pretty Ugly Beat
White Jazz

Ruotsalaisen Dee Rangersin kakkosalbumi Pretty Ugly Beat on nauhoitettu lontoolaisessa Toe Rag -studiossa, jonka The White Stripes teki hiljattain ajankohtaiseksi. Siihenpä Dee Rangersin valttikortit markkinointipalaverissa taitavat tyssätäkin, sillä tavallisen näköiset svedut ottavat rockin soittamisensa lunkisti. Mitään uutta tai mullistavaa ei bändi edes yritä kehitellä, mutta substansseista tärkein, sielu on Pretty Ugly Beatilla läsnä niin, että tyhmempikin sen tajuaa.

Viime vuoden Kickstart-festivaaleilla Dee Rangers soitti vielä instrumentaalisti, mutta nyt mukaan on rektyroitu myös laulaja. Mike Eriksson ei varsinaisesti ole mikään kultakurkku, mutta jos ryhdytään setvimään ketkä sellaisia 60-luvun garage/surf -bändeissä olivat, niin lista taitaa jäädä yhtä lyhyeksi kuin nykyhallituksen veronalennusten vaikutukset. Jos sanalla sympaattinen ei olisi niin alentava sävy, kelpaisi Dee Rangersia kehua juuri siksi. Ukot soittavat kuin omaksi harrastuksekseen niin letkeää ja hyväntuulista rokkia, että hankala on olla innostumatta.

Vellovaan rock-revivaliin Pretty Ugly Beatissa voisi teoriassa olla aineksia, vaikka aika popiksi homma paikoitellen meneekin. Come On (I´m A P.U.B.) loppuu niin herkulliseen Stooges-revitykseen ja Sheik Jurass on sen verran mehevää punkbillyä Crampsin jalanjäljissä, että tietää äijien läksynsä lukeneen. Lämmin, miltei tuhnuinen tuotanto tekee biiseistä entistäkin autenttisempia ja urkujen ujellus sopii kuvaan kuin tappelunnujakka juhannusjuhlille.

Dee Rangersia tuskin tullaan rockin pelastajaksi keksimään, mutta onneksi aikakirjoihin jää kova rock-kiekko.