Glen Benton ja metsurit vetävät moottorisahat käyntiin, painavat kaasun täysille ja käyvät hommiin. Metsää ja metsän eläimiä kaatuu ja kun sahat puolen tunnin kuluttua sammutetaan, on ympärillä vain höyryävä aukio. Ja kuoleman hiljaisuus. Deicide saa kuulijan edelleen pidättämään hengitystään. Insineratehymnillä soundit ovat terävöityneet, koska Cannibal Corpsen lailla nuppimies Scott Burns vaihdettiin Jim Morrisiin. Musiikillisesti levyn erikoisuutena voidaan pitää hitaampien osien runsautta. Tempo toki vaihtelee vanhaan malliin. Ennen se vaihtui helvetin nopeasta vielä nopeampaan, mutta nyt kellotetaan ajoittain mateluvauhtiakin.
"Nyt, kun olen eronnut vaimostani, voin keskittyä pahuuteen kaiken aikaa", sanoo Benton. Lieneekö harrastuksiin paneutuminen katkonut biiseistä kiivaimman terän, sillä Serpents Of The Light oli Insineratehymniä vimmaisempi esitys. Aivan kuin Benton olisi tyhjentänyt tuolle levylle koko mustan sielunsa ja uutuudelle jäi pikimustien Bible Basherin, Standing In The Flamesin ja Worst Enemyn kaveriksi vähän harmaampaa tavaraa.
DEICIDE: Insineratehymn
Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Glen Benton ja metsurit vetävät moottorisahat käyntiin, painavat kaasun täysille ja käyvät hommiin. Metsää ja metsän eläimiä kaatuu ja kun sahat puolen tunnin kuluttua sammutetaan, on ympärillä vain höyryävä aukio. Ja kuoleman hiljaisuus. Deicide saa kuulijan edelleen pidättämään hengitystään.
Arvio
DEICIDE
Insineratehymn
Roadrunner
Insineratehymn
Roadrunner
