Levyarvio: Brutaalia neoklassista – Death metal -legendan paluu levytyskantaan on komea

Deicide
Overtures Of Blasphemy
Century Media

Deiciden kaksi edellistä levyä olivat helposti omaksuttavaa ja paikoin jopa tarttuvaa death metalia. Overtures Of Blasphemyn työstäminen on kestänyt viisi vuotta ja se vaatii kuuntelijaltakin edeltäjiään enemmän aikaa ja vaivaa avautuakseen. Levy on raskainta Deicidea aikoihin ja koukut ja melodiat on pidetty minimissä.

On helppo ymmärtää miksi aikaa on kulunut. Blasphemy on ehdottomasti sävellyksellisesti harkituin Deicide-levy sitten Legionin (1992). Sen progressiivisuuteen ei kuitenkaan olla palattu. Sen sijaan Blasphemy on päällisin puolin simppelin brutaalia death metalia. Biisit ovat kuitenkin yllättävän monitahoisia ja viimeistä yksityiskohtaa myöten täydellisiä. Tuplabassorumpujen jatkuvasta tykityksestä huolimatta levy on täynnä nerokkaita dynamiikanmuutoksia.

Overtures Of Blasphemy muistuttaa soundeiltaan ja tyyliltään niinikään Jason Suecofin tuottamaa, spontaanimpaa ja välittömämpää In The Minds Of Eviliä (2013). Ainoana yllätyksenä tulee kuinka paljon tilaa edellisellä levyllä bändiin liittyneen Kevin Quirionin neoklassisen melodisille, Deiciden brutaalia soundia vastaan taisteleville kitarasooloille on jätetty.