DEICIDE: Scars Of The Crucifix

Kaikille lienee selvää, ettei Glen Benton siedä uskontoja. Voisi kuvitella, että samojen sanojen asettelu eri järjestykseen puuduttaa seitsemännellä studiotyöllä, sillä Deicide on yhden asian liike; sen kaikki tekemiset nostavat keskisormea ristille. Mutta bändi onkin tylympi ja vihaisempi kuin aikoihin: Mad At God, Fuck Your God ja Go Now Your Lord Is Dead kirkuvat biisien nimet. Alkuaikojen kiihko näyttää nousseen esiin.

Musiikillisesti Deicide on terävimmillään sitten Serpents Of The Lightin. Suuri tekijä lienee piinaavan sopimuksen raukeaminen Roadrunnerin kanssa ja bändin uudelleenkäynnistys Earachella. Kahdella viimeisimmällä levyllään Deicide marssi kohti tuhoaan, sillä laimealla itsenä toistamisella se tähtäili jo omia jalkojaan. Scars Of The Crucifix ei tuo muutosta tyyliin, mutta sen biisit ovat niin terhakoita ja ankaruudessaan heltymättömiä, että lamakauden jälkeen näköyhteys viholliseen on ilmeisesti taas saatu.

Glen Bentonin laulu on pakattu monelle päällekkäiselle raidalle enkä ihmettelisi, vaikka sitä olisi väännelty vähän alempaan rekisteriin. Uskottavuus säilyy silti, niin kova rouskutus on jälleen päällä. Steve Asheimin rumputuli luo huimaa syvyysvaikutelmaa ja kitaroista tervehtii ilolla melodisempia soolovilautuksia ja paria black metalliin puoltavaa riffiä.

Deicide perustettiin aikanaan Scars Of The Crucifixin ja Fuck Your Godin kaltaisten totaalihajaannusta ja -lamaannusta aiheuttavien biisinäkymien vuoksi ja niiden takia se on vieläkin voimissaan. Arvet ovat syvällä nelikon lihassa, mikä on siunaus death metallin ystäville.