Kohta nelikymppinen Glen Benton on tarinoinut Saatanasta, jumalanpilkasta ja Jeesuksen tappamisesta jo kahdeksan Deicide-albumin verran. Siitäkin huolimatta, että yhtyeen kokoonpano on riitelyn seurauksena hieman tuulettunut, itse musiikki jaksaa säväyttää enää vain hieman kappaleiden nimiä enemmän: Homage For Satan, Desecration, Death To Jesus. Jos maailmaa todella hallitsee kristittyjen jumala, Bentonille tulee vielä tukalat oltavat.
Deiciden hyvä ja huono puoli on se, että yhtye ei ole vielä kertaakaan tehnyt levyä, jollaista siltä ei osaisi odottaa. The Stench Of Redemption on toki kallistunut edellisistä levyistä piirun verran sävykkäämpään ja hienojakoisempaan suuntaan, mutta sitä itsepintaisemmin se on myös takertunut omiin juuriinsa; äkäiseen death metalliin, jota vielä 90-luvun alussa saattoi pitää teknisesti kiemuraisena, ja Bentonin tavaramerkiksi muodostuneeseen rytmitettyyn lauluun. Uusien kitaristien myötä vain soolo-osasto on joutunut kattavampaan remonttiin.
The Stench Of Redemption on oiva lisä niihin levykokoelmiin, joihin yhä ilmestyy säännöllisesti uusin Deiciden julkaisu. Se ei ole yhtyeen tekeleistä paras, eikä huonoin.
