DEXYS: One Day I’m Going To Soar

DEXYS
One Day I’m Going To Soar
BMG

Kevin Rowland on intensiivinen kaveri. Hänen johtamansa Dexys Midnight Runnersin kolme 1980-luvulla julkaisemaa levyä palavat yhä kirkkaalla liekillä.

Itseensä kohdistuneen huomion ja odotukset menestyvän yhtyeen nokkamiehenä ahdistavina kokenut Rowland heittäytyi melkoisella palolla myös päihteisiin ja liikkui parikymmentä vuotta varjojen mailla. Nyt yhtyeen nimi on ytimekkäästi Dexys ja mukana on myös kolme muuta aikaisemmin ryhmässä vaikuttanutta muusikkoa.

Edellisestä Dexys-levystä on ehtinyt vierähtää peräti 27 vuotta. Ja vielä löytyy intohimoa ja omistautumista. One Day I’m Going To Soar kertoo kasvukivuista, kuuluisuuden kiroista, rakastamisen vaikeudesta ja vanhenemisesta. Kevin Rowland ei säästele itseään. Ääni on edelleen fantastisessa kunnossa. Miehen itkevä, mehukkaasti nariseva soundi viiltää yhä syvältä mutta onnistuu myös ilahduttamaan leikkisyydellään.

Kuten aiemminkin Dexysin julkaisuilla, nyansseja riittää, hiljaisesta puheesta vankkaan soulpoljentoon. Intensiteetti säilyy vahvana koko ajan. Tuotan­nolliset kikkailut on jätetty minimiin ja albumi kuulostaakin melkein livenä äänitetyltä.

Albumi muodostaa selkeän kaaren alusta loppuun, mutta on melkoinen järkäle yhdellä istumalla kuunneltuna. Puolivälin jälkeen tapahtuu pienoinen notkahdus ja parin kappaleen pudottaminen olisi ehkä tuonut sopivasti ryhtiä kokonaisuuteen.

Kevin Rowland on velho pitämään kuuntelijaa hyppysissään perinteistä popkappaleen kestoa pidempään. Nytkin kolme kappaletta pyörii seitsemän minuutin nurkilla. Näistä levyn päättävä It’s O.K. John Joe on pysäyttävin laulu, mitä olen kuullut aikoihin. Siinä Rowland kertoo olevansa vanha, onneton ja väsynyt mutta hyväksyvänsä asian ja uskoo yhä löytävänsä, edes hetkellisesti, rauhan.