DIR EN GREY: The Marrow Of A Bone

Jos Dir En Grey olisi vain suoraa huutoa, yliampuvaa draamaa ja kolmosdivarin Pantera-riffejä, sen voisi hyvin mielin julistaa Japanin Slipknotiksi. Vaan koska Dir En Grey tarjoilee myös ankeaa goottisynkistelyä, titteli jää saamatta. On se sitten hyvä tai paha asia.

Mitä musiikin markkinointiin tulee, on niin sanottu j-rock yksi viime aikojen nokkelimmista keksinnöistä. Uusien ilmiöiden löytäminen ja luominen tarkoittaa liikevaihtoa tälläkin alalla, ja sen generoimisestahan tässä on kyse.

Kohutus ja sen takaa löytyvä strategia ovat kuin oppikirjamalleja japanilaisesta matkimisen tehokkuudesta. Otetaan nippu tuotteita, keksitään niille otsikko ja lasketaan irti. Vielä iskevämmän kampanjasta tosin saisi, jos edes yrittäisi niputtaa yhteen vähän samankaltaisia asioita.

Imitoinnissa on aina myös riskinsä, jos tehokkuus ei ole ainoa tavoiteltava hyve. Aika Toyotaksi se Dir En Greykin lopulta osoittautuu, kun viereen rullataan ne aidot asiat.