DISMEMBER: Dismember

Arvio julkaistu Soundissa 03/2008.
Kirjoittanut: VILLE SORVALI.

Kun yhtye julkaisee tässä vaiheessa uraansa levyn, joka on erikseen nimeämätön (vaikka olisikin viralliselta nimeltään Black Album tai Untitled), on tapana puhua jotain latteaa ”ympyrän sulkeutumisesta”. Mutta mitä se tarkoittaa?

Arvio

DISMEMBER
Dismember
Regain

Kun yhtye julkaisee tässä vaiheessa uraansa levyn, joka on erikseen nimeämätön (vaikka olisikin viralliselta nimeltään Black Album tai Untitled), on tapana puhua jotain latteaa ”ympyrän sulkeutumisesta”. Mutta mitä se tarkoittaa? Mikä ihmeen ympyrä on sulkeutunut siinä vaiheessa, kun bändillä ei riitä mielikuvitus enää edes levyn nimen keksimiseen? Ja mikä oleellisinta, voidaanko yhtyeen musiikilta odottaa siinä vaiheessa enää yhtään mitään?

Dismember on kuitenkin siitä lohdullinen tapaus, että kaikki on aina ennalta-arvattavaa. Siksi se ei voi pettää. Kun sama ideapankki kiertää levyltä toiselle, voidaan ajatella, että musiikilliset teemat eivät koskaan lopu. Niinpä myös Dismember tarjoaa täyslaidallisen alavireistä ruhjontaa, jossa ruotsalaisen deathmetalin henki kiteytyy yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla, eikä se taatusti tule kenellekään yllätyksenä. Ovathan bändiä suuresti inspiroineet Autopsy ja Iron Maidenkin kuulostaneet aina tunnistettavasti itseltään.

Dismemberin kohokohtia ovat sopivan likaiset soundit, nippu tarttuvia riffejä ja Matti Kärjen loistava laulusuoritus. Tosin samat ominaisuudet taitavat löytyä kaikilta muiltakin Dismemberin levyiltä – ja niitä on sentään tässä vaiheessa jo kahdeksan.

Lisää luettavaa