DURAN DURAN: Red Carpet Massacre

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

Duran Duran ei suostu kuolemaan. Ei vaikka useimpien mielestä siihen olisi ollut riittävästi syitä jo kauan sitten.

Arvio

DURAN DURAN
Red Carpet Massacre
Epic

Duran Duran ei suostu kuolemaan. Ei vaikka useimpien mielestä siihen olisi ollut riittävästi syitä jo kauan sitten.

Epämääräisen, mutta yhden kuolemattoman klassikon (Ordinary World) tuottaneen 90-luvun jälkeen bändi sai vuosituhannen vaiheessa uutta virtaa ja vuoden 2004 Astronaut-levyllä Duran Duran esittäytyikin jälleen alkuperäisessä kokoonpanossa. Ilo jäi kuitenkin yhden albumin mittaiseksi, sillä juuri ennen Red Carpet Massacren työstöä kitaristi Andy Taylor sai touhusta jälleen tarpeekseen.

Yhden jäsenen menetys tuskin bändin uutta kevättä varjostaa, sillä uutuudellaan Duranit saavat vetoapua modernin popin jetsettiin kuuluvilta Timbalandilta ja Justin Timberlakelta. Vaikka näiden – ja varsinkin jälkimmäisen – vaikutus jää lähinnä kosmeettiselle tasolle, kertoo tämä siitä arvostuksesta, mitä bändi useista virhearvioinneistaan huolimatta yhä nauttii.

Kovin ekstaattiselle tasolle Timppojen ja Simon LeBonin porukan yhteistyö ei kuitenkaan nouse. Hitikäs Nite Runner liikuttanee toki persuksia ympäri maailman ja ihan kelvollisesti etenee myös Timbalandin tavaramerkkirytmeillä etenevä Skin Divers. Lähimmäksi ”kuumaa soundia” päästään hiostavalla Zoom Inilla, joka yhdessä Lennon-henkisen Box Full O’ Honeyn kanssa osoittaa, että Duraneilla voi olla popin maailmalle vielä jotain tarjottavaa.

Lisää luettavaa