Mitä hemmetin älyä tässä on?
Siinä ensimmäinen ja ainoa kysymykseni, kun kuulin Old Crow Medicine Show’n levyttävän Bob Dylanin Blonde On Blonden uusiksi. Old Crow Medicine Show on erinomainen bändi. Se yhdistelee bluegrassin, folkin ja old timen ainesosia sulavaksi koostumukseksi. Bändillä on takanaan parikymmenvuotinen ura, mutta edellisen albumin julkaisusta on kulunut jo kolmisen vuotta. Miksi siis kuluttaa aikaa ja energiaa rockin historian kanonisoiduimman tuplan uudelleen versiointiin?
Nyt, kun olen kuluttanut viikonvaihteen 50 Years Of Blonde On Blonden seurassa, en vieläkään tiedä, mitä älyä tässä on. Tuskinpa mitään, mutta aivan poikkeuksellisen hauskan ja viihdyttävän levyn on Old Crow Medicine Show luonut. Albumi taltioitiin viime toukokuussa Country Music Hall Of Fame –teatterissa Blonde On Blonden 50-vuotispäivänä. Bändi suhtautuu Dylaniin kunnioittavasti (ukot joutuivat opettelemaan ulkoa joka sanan tuplan 43-sivuisesta tekstivihkosta), mutta väärällä pieteetillä ei tähän materiaaliin ole tartuttu: paikoin vedetään alkuperäiset bluesit bluegrassiksi ja rockit balladeiksi. Kantriviulut ja huuliharput kirittävät toisiaan kipakasti.
”Yippee!” uskoisin Bobin huudahtavan kiikkustuolissaan, kun tämän levyn kuulee.