EMMA SALOKOSKI ENSEMBLE: Kaksi mannerta

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Emma Salokosken ensembleen kuuluu päähenkilön lisäksi neljä etevää soittoniekkaa. Päähenkilön ja Tuomo Prättälän tuottama, enimmäkseen akustinen soundi on miksattu analogipöydällä ja äänitetty hurisevalla kelanauhurilla. Volyymiviisari ei nytkähtele punaisen puolelle. Vieno understatement toimii niin laulussa kuin soitossakin. Sanoitukset kertovat pienistä mutta välttämättömistä asioista.

Arvio

EMMA SALOKOSKI ENSEMBLE
Kaksi mannerta
Texicalli

Emma Salokosken ensembleen kuuluu päähenkilön lisäksi neljä etevää soittoniekkaa. Päähenkilön ja Tuomo Prättälän tuottama, enimmäkseen akustinen soundi on miksattu analogipöydällä ja äänitetty hurisevalla kelanauhurilla. Volyymiviisari ei nytkähtele punaisen puolelle. Vieno understatement toimii niin laulussa kuin soitossakin. Sanoitukset kertovat pienistä mutta välttämättömistä asioista.

Alkajaisiksi Pekka Strengiltä lainattu Katsele yössä painaa kohtuullisen korkeat odotukset alamaihin: utuisen hapuileva tulkinta ennen aikojaan kuolleen ja lupaukseksi jääneen folk-eksentrikon hentoisesta laulelmasta. Tässä Salokoski ei kuulosta viileältä eikä lämpimältä, vaan pelkästään haalealta. Albumin muu materiaali on onneksi vahvempaa lajia ja sopii sujuvammin laulajan suuhun. Jose Luis Perales Morillasin kepeästi haikea Miks sä meet onnistuu kiitettävästi. Aivan mainio on myös Salokosken suomeksi sanoittama Sergio Bastosin Mina maneira, samaten Sami Saaren sävellys Monta lämmintä päivää.

Aavistuksellisesti jazzahtava bossa nova istuu Salokoskelle jopa paremmin kuin Quintessencen linjakas eurosoul. Pienen ongelman muodostaa yllättäen suomen kieli, jota laulaja tuntuu vierastavan. Tunnelma rentoutuu huomattavasti ylimääräisillä kappaleilla, joilla hän käyttää portugalia ja englantia.

Lisää luettavaa