Enemmän rock, vähemmän metal – Phil Campbell nousee Lemmyn varjosta

Phil Campbell And The Bastard Sons
The Age Of Absurdity
Nuclear Blast

Phil Campbell liittyi Motörheadiin vuonna 1984 ja pysyi Lemmyn rinnalla maestron kuolemaan saakka. Nyt Wizzö jatkaa rokkaamista kolmen poikansa ja laulaja Neil Starrin kanssa. Bändi on ehtinyt parissa vuodessa keikkailla jo muun muassa Wacken-festivaaleilla ja nyt pöytään lyödään esikoispitkäsoitto.

Campbellin nimi ei onneksi komeile kannessa pelkkänä markkinointikikkana. Motörheadissa kitaristi jäi usein legendaarisen Lemmyn voimakkaan persoonan varjoon, mutta The Age Of Absurdity on hyvä muistutus siitä, miten kova riffittelijä ja tyylikäs soolokitaristi Phil oikeasti onkaan.

Philistä huolimatta levy ei kanna aivan loppuun saakka, vaan väsähtää virkeän ja iskevän alkupuoliskon jälkeen. Rouhean rokin sekaan lyödään tylsiä ja geneerisiä nykymetalliriffejä ja melko yksitoikkoiseksi käy myös Starrin soundi, vaikka siinä onkin kivasti rosoa eikä se toisaalta ärsytäkään. Se muistuttaa hieman Shinedownin Brent Smithiä tai M. Shadowsia Avenged Sevenfoldin ollessa enemmän rock ja vähemmän metal.

Siitä ei onneksi ole pelkoa, että bändi yrittäisi olla Motörhead 2.0 vaan se seisoo omilla jaloillaan mainiona rockyhtyeenä. Toivottavasti debyytille saadaan joskus entisestään tiukennettua jatkoa.