Levyarvio: Entinen Motörhead-mies äpäräpoikineen osaa tyydyttää tilapäisen rockjanon – Kakkosalbumilla kiinnostus lerpahtaa loppua kohden

Phil Campbell And The Bastard Sons
We're The Bastards
Nuclear Blast

Motörheadin kuoppaamisen jälkeen on kitaristi Phil Campbell pitänyt itsensä kiireisenä niin soolotuotannon kuin myös yhdessä poikiensa kanssa perustetun The Bastard Sons -yhtyeen merkeissä. Nyt lapaseen lyödään äpäräpoikien toinen pitkäsoitto.

We’re The Bastards ei harmi kyllä nosta rimaa debyytistä vaan on aavistuksen löysempi kokonaisuus. Suurin ongelma on, että levy on liian pitkä. 53 minuutista löytyisi helposti karsittavaa parin biisin verran, mikä tekisi lopputuloksesta heti paljon napakamman. Alkupuoliskon räväkkä Son Of A Gun, svengaava Born To Roam, enemmän kuin vähän Motörheadilta haiskahtava ja hienolla kertsillä varustettu Animals sekä letkeä Desert Song jaksavat pitää mielenkiinnon yllä, mutta kiinnostus lerpahtaa loppua kohti. Vain koskettava päätösraita Waves onnistuu vielä herättämään jonkinlaisia tuntemuksia.

Asiaa ei myöskään auta, että vaikka laulaja Neil Starr onkin taitava ja sinänsä pätevä, ei hänessä ole riittävästi särmää ja karismaa ravistelemaan kuulijaa kunnolla.

We’re The Bastards on puutteistaan huolimatta menevää rokkia, jollaista Campbellilta sopii odottaakin. On Wizzöltä parempaakin irronnut, mutta kyllä tällä rockjanon hetkeksi tyydyttää.