ENSIFERUM: Unsung Heroes

ENSIFERUM
Unsung Heroes
Spinefarm

Miekankantajien levytysura on ollut jatkuvasti nousujohteinen. Tähänastinen huippu osui neloslevy From Afarille (2009), joka oli samalla Ensiferumin folkmetallisin ja power-hölkästä karsituin albumi. Tätä taustaa vasten Unsung Heroesilta oli lupa odottaa suurtekoja.

Folkmetalli ja kaihoisan slaavilaiset sävelkulut ottavat Unsung Heroesilla suuremman roolin kuin koskaan Ensiferumin uralla. Tätä on toivottukin, sillä Ensiferum on bändi, joka kansanlauluvaikutteita lisätessään karistaa pinnallista metallinaputusta ilmaisustaan. Biisien tempoja on pudotettu ja Unsung Heroes on keskimäärin hitaampi levy kuin From Afar. Rakenteeltaan kiekot ovat silti kuin kaksoset: liikkeelle lähdetään haikealla alkusoitolla, kakkosbiisi on räväkkä, levyltä löytyy samoja teemoja hyödyntävä biisipari – nyt naisäänineen herkkä Celestial Bond ja pykälää painavampi, miesäänellä todettu Star Queen (Celestial Bond part II) – ja molemmat päättyvät valtavan pitkään biisimöhkäleeseen.

Unsung Heroesin folkimpi ote kuuluu akustisemman ja tunteellisemman sisällön lisäksi juhlallisissa, moniäänisissä kertosäkeissä ja yleistunnelmassa, joka on enemmän jääkylmää virtaa ja leirinuotiota kuin heavy-jyrinää. Levyltä puuttuu From Afarin tai Twilight Tavernin tasoinen vauhdikas tappobiisi, mutta keskitempoinen, jylhä ja kelttisävyinen nimibiisi kuuluu bändin uran parhaisiin ja Burning Leaveskin on kaikessa haikeudessaan vaikuttava, vaikka sillä onkin suora melodia­yhteys Amorphisiin.

Ensiferum saattaa löytää Unsung Heroesilla tyylillisesti sen, mihin on ollut matkalla. Biisimateriaali jättää kuitenkin toivomisen varaa ja jatkumo, jossa uusi levy on aina edellistä parempi, katkeaa. Mitään hätää ei silti ole. Unsung Heroes on riittävän vahva albumi pitämään miekat tuoreessa veressä ja nuotiot räiskyvinä.