Ensiferumin ura eteni alkuvuosista lähtien pitkään nousujohteisesti, mutta kuten monet muutkin alansa taitajat, jossain vaiheessa yhtye saavuttaa tason, jolloin taituroidaan enää nyansseilla.
Thalassicin kohdalla muutos menneeseen on suurempi kuin pitkiin aikoihin. Kyseessä on bändin ensimmäinen teemalevy, jonka aiheet pyörivät veden ja meren ympärillä. Toisekseen bändin uuden kosketinsoittajan Pekka Montinin rooli nousee merkittäväksi, sillä mies lisäksi laulaa puhtaat vokaaliosuudet ja osoittautuu tehtävässään erinomaiseksi. Itse asiassa hänen ansiostaan tuorein Ensiferum-levy saa kokonaan uudenlaista boostia.
Päällisin puolin Ensiferum on tuttuun tapaansa mahtipontinen, jopa suureellinen. Sekä kappaleet että niiden ulospano tarjoavat jylhää kyytiä, mutta miekkojen ja kilpien kalistelun lomasta löytyy myös pientä virnistelyä. The Defence Of The Sampo käy kuin salaa kutittelemassa italowesternien korvan takaa ja Midsummer Magic napauttaa tiskiin levyn kainalopierun: Fingerporia on näköjään luettu. Yhtyeen folk metal on kuitenkin tarpeeksi vakavahenkistä, mikä antaa musiikille tukevan kivijalan ja lähtökohdan.
Thalassicin tasalaatuisuus puhuu sen puolesta, että bändi on jälleen pystynyt työskentelemään kokonaisuuden ehdoilla. Erittäin kunnioitettava piirre bändissä aikoina, jolloin musiikkiteollisuudessa tunnutaan entistäkin kärjekkäämmin metsästettävän niitä pikavoittoja.
