Arvio: Winter Storm on kunnianhimoista Ensiferumia, mutta yhtyeen timanttisinta osaamista vain väläytellään

Tuskin olen ainoa, jonka korvissa ja silmissä Ensiferum syntyi uudelleen Thalassic-albumilla (2020). Sota ei ehkä yhtä miestä kaipaa, mutta kirkasääninen synisti-laulaja Pekka Montin johti tämän joukon takaisin kohti eturintamaa.
Tässä tilanteessa on hyvä nostaa kunnianhimon panoksia. Siksipä Ensiferum on rakentanut huolella Winter Storm -konseptialbumin, jota se luonnehtii lähestulkoon musikaaliksi. Yhtyeen basisti Sami Hinkka kirjoittaa parhaillaan fantasiaromaania, ja tuore Ensiferum-albumi on syntynyt eräänlaisessa symbioosissa tämän kirjan kanssa.
Suureellisiin lähtöasetelmiin verrattuna Winter Storm on kuitenkin melko tuttua Ensiferumia. Luvassa on vauhdikasta folk metalia, suureellisempaa eepostelua ja hieman myös tanssiksi pistävää tarttuvuutta. Ensiferum on aina osannut asiansa siten, että ero perushyvien albumien ja parhaiden tekemisten välillä on hiuksenhieno.
Winter Storm väläyttelee sitä timanttisinta laitaa pidemmissä kappaleissa Long Cold Winter Of Sorrow And Stife ja From Order To Chaos. Koko levy rullaa komeasti läpi mittansa, mutta juuri nämä kappaleet saavat toivomaan, että sävellykset olisi sovitettu tuttujen rakenteiden sijaan vielä tarinamaisemmiksi ja ehkäpä useiden laulajien kera.