Harvoin ovat odotukset olleet yhtä hatarat kuin tämän julkaisun kohdalla. Tribuuttilevyt ovat tietysti jo formaattinsa mukaan tuomittuja pettymyksiin ja epätasaisuuteen, mutta kun vielä kunnianosoituksen kohteeksi otetaan yhtye, jonka alkuperäiset tulkinnat ovat erinomaisuutensa vuoksi taltioituneet kansakunnan ikimuistiin, kamaluuden uhka pelottaa. Ja kun tämä on vielä toinen osa.
Eppu Normaalin säveliä ovat tällä kertaa sovittamassa uuteen uskoon muun muassa Yö, Pate Mustajärvi, Nopsajalka, Jarkko Martikainen ja Jukka Takalo. Olisi mukava sanoa, että osa onnistuu ja osa ei, vaan harvassapa ne onnistujat ovat. Levyn kolmestatoista tulkinnasta helposti yli puolet on demomaisia läpilaskuja, joiden ainoa tarkoitus näyttää olleen velvollisuuden täyttäminen.
Kehutaan hyviä. Joulukuussa nettikohua nostattanut Ikenna “Ike” Ikegwuonun versio Murheellisten laulujen maasta toimii hienosti myös ilman mainosvideon tukea. Iisan esittämä Löydän ja menetän on niin iisamainen, että se sopisi hyvin hänen omalle albumilleen. Ja Ville Leinosen Näin kulutan aikaa onnistuu kääntämään alkuperäisen tylsyysvoivottelun raukeaksi kauneudeksi.
Riston psykedeelinen Voi kuinka me sinua kaivataan –banjoscifistely on loistava tai käsittämätön, mielentilasta riippuen.