FLEGMAATIKOT: 931

Arvio julkaistu Soundissa 8/2012.
Kirjoittanut: Linda Söderholm.

Tamperelaisen Flegmaatikot-räppikollektiivin kolmannen studioalbumin voi tiivistää kolmeen sanaan: viina, sekoilu ja ämmät. Levy on alusta loppuun dokaamista ja häsläilyä Flg-fiilistelyllä höystettynä. Mikäli Steelo 2010 -kappaletta on uskominen, sama meininki on jatkunut jo vuodesta 1999.

Arvio

FLEGMAATIKOT
931
Monsp Records

Tamperelaisen Flegmaatikot-räppikollektiivin kolmannen studioalbumin voi tiivistää kolmeen sanaan: viina, sekoilu ja ämmät. Levy on alusta loppuun dokaamista ja häsläilyä Flg-fiilistelyllä höystettynä. Mikäli Steelo 2010 -kappaletta on uskominen, sama meininki on jatkunut jo vuodesta 1999. Yhtyeen jäsenten reippaasti yli kymmenvuotisella sekoilutaipaleella kerskailu alkaa kyllästyttää melko nopeasti. Aiheiden kapeuden vuoksi räpit jäävät kovin ohkaisiksi ja herää kysymys, eikö Tiedemiehellä, Spesialistilla ja Leijonamiehellä todella ole mitään muuta sanottavaa?

Sähläysten lomassa muistetaan myös julistaa kotiseuturakkautta ja tunnelmoida Tampereella. Mukana fiittaamassa ovat muiden muassa Tampereen omat Petri Nygård, SP ja Kalle Kinos. Biitit ovat tarttuvia ja levy on ammattimaisesti tuotettu. Riimejä syljetään hyvällä flow’lla, joskin Leijonamielen nasaalimaneeria on melko raskasta kuunnella kokonainen levyllinen.
Edukseen erottuu pieneksi radiohitiksi muodostunut Näijjöö, josta on tehty myös video. Oivalluksia olisi kuitenkin kaivattu lisää ja vastaisuudessa Flegmaatikoilta kiinnostaisi kuulla astetta pohdiskelevampaa materiaalia melankolisen sekoiluräpin sijaan.

Lisää luettavaa