FRANKBLACKFRANCIS: Frankblackfrancis

Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Skitsofreenisen julkaisun ensimmäinen osa on erittäin mielenkiintoinen. Se on Frank Blackin akustinen kitara sylissään tekemä referenssinauha myyttisen The Purple Tape -demon studiosessioihin.

Arvio

FRANKBLACKFRANCIS
Frankblackfrancis
Cooking Vinyl

Skitsofreenisen julkaisun ensimmäinen osa on erittäin mielenkiintoinen. Se on Frank Blackin akustinen kitara sylissään tekemä referenssinauha myyttisen The Purple Tape -demon studiosessioihin. Kahdeksan kyseisistä bändidemoista julkaistiin sellaisenaan Pixiesin hulluutta hehkuvana Come On Pilgrim -debyyttinä ja loput yhdeksän vihdoin vuonna 2002 omana purppurakantisena levynään.

Maaliskuussa 1987 tehty kotiäänitys on ällistyttävä kokemus, sillä myöhemmin Pixies-levyillä julkaistut kappaleet ovat jo tässä vaiheessa erittäin valmiiksi sovitettuja. Kyseinen 15 raidan nippu todistaa, että yhtye oli Läski-Francisin trippi, jossa muut jäsenet kitaristi Joey Santiagoa myöten toimivat pelkkinä sivuosanäyttelijöinä. Laulut ovat yksinkertaisesti niin hyviä, että ne olisivat piirtyneet rockhistoriaan vänkyröinä yhden miehen versioinakin.

Toisella levyllä Black on keksinyt uuden sivupersoonan ja levyttänyt 13 Pixies-raitaa uudestaan parin leikkikaverinsa kanssa. Saatetekstissä hän myöntää sorkkivansa evankeliumia, mutta kertoo olevansa tyytyväinen lopputulokseen. Vaikea näistä viimevuotisista nauhoituksista on kuitenkin nauttia. Etenkin tulkinnat Monkey Gone To Heavenista ja The Holiday Songista maistuvat vain pahaisilta muzak-vitseiltä. 

Lisää luettavaa