Viisi vuotta sitten Peter Hook (Joy Division, New Order), Gary “Mani” Mounfield (The Stone Roses, Primal Scream) ja Andy Rourke (The Smiths) sattuivat samaan pubiin. Jossain vaiheessa iltaa basistit perustivat yhtyeen, jonka nimesivät hauskasti Freebassiksi. Useimmat odottivat kostean kohtaamisen hautautuvan syvälle Manchesterin popmaailman folkloreen, mutta niin vain superyhtyeen albumi on vihdoin kuultavissa.
Heti It’s A Beautiful Life -levyn ensimmäisellä pyöräytyksellä käy kiusallisen selväksi, miksi nämä iloiset seuramiehet ovat olleet bändeissään “vain” basisteja. Heidän kappaleensa soivat tyrmistyttävän keskinkertaisina. New Orderin kepeimpien poplaulujen haaskalla poiketaan useasti, välillä tavoitellaan suurempaa rocksoundia ja Stalingrad-raidan ohut dub-mukaelma on varmaankin tarkoitettu todisteeksi vaikutteiden laveudesta.
Äänikuvan tasolla uniikki konsepti toimii varsin mukavasti. Manin basso möyrii matalalla ja Hooky keskittyy melodioiden kuljettamiseen. Jo yhtyeestä eronnutta Rourkieta kuullaan vain muutamalla raidalla. Heikoin lenkki on projektin laulajaksi pestattu Gary Briggs (Haven, The Strays), jonka karisma ei riitä kannattelemaan välttävää biisimateriaalia. Olisi ollut kaikin puolin parempi ratkaisu pyytää muutama kuuluisa kaveri apuun.