Kalifornian alavireboogiejyrä lähestyy 20 vuoden ikää. Ikä ei tunnu painavan, sillä Signs Of Infinite Power rullaa samalla viritetyn partyvanin painolla kuin kaikki aikaisemmatkin Fu Manchu –albumit. Riffit ovat hyviä, soundi tuttua tummaa pärinää, ja toteava laululinja pysyy pitkälti samana jokaisessa biisissä. Yhtye on todellinen yhden tempun poni, mutta jos tykkää Fu Manchun ainoasta tempusta, ei voi olla nauttimatta tästäkään riffikimarasta.
Osa levyn viehätystä onkin sen laadukkaassa arvattavuudessa. Fu Manchun liimatukat ovat löytäneet oman lämpimän hardrock–kolonsa, jossa on selvästi ylettömän mukava jauhaa löysäkielistä riffiä vaikka maailman tappiin. Ja jollottaa päälle kosmisesta autoilusta.
Fu Manchu on stonerjurnutuksen AC/DC, Ramones ja Kotiteollisuus. Ikuisesti ja onnellisesti sama lutuinen itsensä. Voittaa varmasti ns. oikeat työt mennen tullen.
Albumilla ei näy merkkejä uudistumisesta eikä väsymyksestä. Steel.Beast.Defeated, Webfoot Witch Hat ja Eyes x 10 ovat malliesimerkkejä Fu Manchun ainoan tempun loputtomasta viehättävyydestä. Jalka napsaa, niska nytkyy ja hymyilyttää.