Tämä oli rakkautta ensi ininästä. Ime huiluu alkaa Daft Punkin mieleen tuovalla arpeggiolla ja heittää jossain vaiheessa kehiin dropin. Koukuttava kertosäe, joka saa laulamaan mukana. Se on menoa. Kiittämätön on hyvällä tavalla löysin rantein tehty, särmikäs levy. Se myös kestää yllättävän tiivistä kuuntelua.
Taustat on tehty vanhan koulun tyyliin, eli elementtejä on vähän, mutta jokainen on paikallaan. Kuunnellessa jää tämän tästä pakkomielteisesti kiinni johonkin yksittäiseen juttuun: Sydämetön panomies ja kertsin ”ööhöö”-ääni, Kaikki tai ei mitään ja Drop It Like It’s Hot -virvelit, Hiki ja spagettikitarat. Ja sitä rataa. Lähes jokaisessa kappaleessa on joku pala.
Ja jos jokainen biitti tarjoaa mahtavan musiikillisen koukun, niin saman voi sanoa myös läpistä. Parhaimmillaan Gasellit loistaa one linerien kirjoittamisen jalossa taidossa.
Kiittämätön on yhtenäinen ja ehjä, näkemyksellä ja tiukalla asenteella rykäisty levy. Se on hyvällä tavalla karu ja tinkimätön, ihan kuin DJ Kridlokkin viimevuotinen UG Solo.
ARTTU TOLONEN
HHHHH
