Stereotypiat ovat vaarallisia. On esimerkiksi tulenarkaa väittää, että omanarvontuntoiset laulajattaret, jotka ilmaisevat itseään soul-tyyliin, ovat usein pulleita. Kun Gossipin solisti Beth Ditton tapauksessa lisätään siihen homoseksuaalisuus, on kiinnostavuus taattu. Harhautuu huomio sitten väärään suuntaan tai ei, niin naisen ääni on aivan ilmiömäinen. Paljon ainutlaatuisempi kuin Gossipin sinänsä vetovoimainen discopunk.
Gossipin lähtökohdat ovat vahvojen punk-naisten riot grrrl -liikkeessä, mutta musiikin suhteen bändi tähysi heti alusta hienhajuista punkia pidemmälle. Kaksi ensimmäistä albumia That’s Not What I Heard (2001) ja Movement (2003) oli suunnattu rajatummalle kuulijakunnalle, mutta ensimmäisen kerran jo viime vuonna ilmestynyt Standing In The Way Of Control herätti sen verran kutinaa, että se päätettiin lisensoida isomman levy-yhtiön kautta.
Ihan koko albumin mittaa eivät Gossipin klenkkaiset kompit kanna. Ditton kipakasti lähtevä ääni ja Jealous Control Girlsin sekä nimikappaleen tasoiset piikit takaavat kuitenkin pidempiaikaisen viihtyvyyden. Triviafriikeille tiedoksi, että albumia on ollut tuottamassa Fugazin Guy Picciotto.