GRACESKULL: The Once And Future

Arvio julkaistu Soundissa 1/2014.
Kirjoittanut: Eero Tarmo.

Arvio

GRACESKULL
The Once And Future
Graceskull / Nature Sucks Anyway

Ville Valo studiossa Poets Of The Fallin kanssa vuonna 2004. Mielikuvatasolla jotakuinkin näillä mennään. Graceskullin freeware-sointi ja Ove Ritolan laulannan vaivaannuttavan ulkoa opetellut mukellusmaneerit kielivät takapajuisuudesta, jonka ei itsessään tarvitsisi olla huono asia. Vaasalaisyhtyeen täydellinen epätrendikkyys voisi kääntyä komeasti edukseenkin. Mikäli bändillä olisi sanottavaa. Vaan vuosikymmenen (!) muhitellun levyn huiputkin (Kings And Queens) aiheuttavat ainoastaan ”mitä jos?” -tyyppisiä koomasta virkoamisen hetkiä. Sitten muistaa, että HIM teki jo Close To The Flamen.

Käsittämättömyysfaktoreita edellä mainitun ja Samu Haberin yöpöydän laatikosta kaiveltujen dreamy-pluginien lisäksi nostaa havainto Graceskullin miesten ilmeisestä melodiatajusta (muun muassa persaukisen Bond-titleksi hyydytetty The Light Is Changing). Munaa löytyy kuin vegaanin aamiaislautaselta. Omiin idoleihin jumittumalla hämmennetyn keitoksen väljähtyneisyys nousee The Once And Futurella kertakaikkisen uskomattomiin potensseihin. Ylvis-henkisestä, joskin luultavan tahattomasta viihdearvosta kokonainen lisätähti.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa