GREGG ALLMAN: Low Country Blues

Arvio julkaistu Soundissa 2/2011.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Allman  Brothersin laulaja-urkuri ottaa askelia kohti uutta elämää 63 vuoden kypsässä iässä. Gregg sai viime vuonna uuden maksan, nyt hän julkaisee sooloalbumin ja kohdakkoin koko bändi vetäisee joukon keikkoja.

Arvio

GREGG ALLMAN
Low Country Blues
Rounder

Allman  Brothersin laulaja-urkuri ottaa askelia kohti uutta elämää 63 vuoden kypsässä iässä. Gregg sai viime vuonna uuden maksan, nyt hän julkaisee sooloalbumin ja kohdakkoin koko bändi vetäisee joukon keikkoja.

Gregg Allmannin sooloalbumi on kaikin puolin sympaattinen kokonaisuus, mutta samalla kovin yllätyksetön. Gregg laulaa komeasti ja loihtii Hammondistaan aidosti svengaavia säveliä. Tuottajan hommat on hoitanut viime vuosina varsinaiseksi joka-paikan-arskaksi ryhtynyt T-Bone Burnett, ja syvältä möyryävät rämesoinnit hän onkin saanut aikaan. Erityisen jyhkeänä bluesin peruskalliosta nousee rumpali Jay Bellerosen ja basisti Dennis Crouchin luoma rytminen perustus, eikä unohtaa sovi Dr. Johnin aina yhtä tunnistettavaa ja rentoa pianismia.

Heti avausraidalla (Sleepy John Estesin Floating Bridge) Gregg puristaa tulkintaansa aimo annoksen elettyä elämää. Siinä laulaa mies, joka on vastikään katsonut kuolemaa silmästä silmään.

Koko ajan ei Gregg Allman kuitenkaan pysty tuota tulkinnan tasoa säilyttämään. Kyse on ennen muuta valitusta materiaalista. Viimeistään Muddy Watersin lauluaarteistoon tartuttaessa nousee mieleen, että T-Bone Burnett olisi voinut tarjota suojatilleen ihan jotain muuta tulkittavaa.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa