Grendel on tehnyt pitkän päivätyön metallin saralla. Bändi aloitti vuosituhannen tällä puolen ja plakkarissa on kuusi demoa sekä yksi omakustanne. Rock-vivahteinen metalli on lämmennyt Grendelin ahjossa kipakan punahehkuiseksi, ja sitähän bändin on ollut hyvä työstää.
Grendelistä on koitettu tehdä Sentencedin tai Charonin manttelinperijää, mutta tyylillisesti rinnastukset menevät metsään. Grendel kerää ansioita sopivan omintakeisella otteellaan, sillä bändi on löytänyt sävellyksiinsä, jos nyt ei ihan harvinaisia, niin ainakin sopivasti tuoreita tuulahduksia. Vahvuudet löytyvät sovitusten ilmavuudesta ja melodioiden lennokkuudesta, joiden ansiosta biisien jylhyys saa rinnalleen vahvaa kontrastia. Myös puhtaan laulun ja murinan yhteen liittäminen soveltuu Grendeliltä saumattomasti.
Eihän Grendel vielä kuningas genressään ole ja sillä on vielä muutamakin Beowulf voitettavanaan, mutta ei kaiken tarvitse aina olla huippuunsa viritettyä, jotta musiikki saisi aikaan tehokkaita värinöitä.