GUANO APES: Don´t Give Me Names

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Vastoin tahtoasi ristin sinut, Guano Apesin toinen albumi, Nodoubtskunkanansieksi. Jos unohdetaan, että kyseiset yhtyeet ovat tehneet hyvää musiikkia, antaa nimi varsin hyvän kuvan siitä, miltä Don't Give Me Names kuulostaa. Määritelmä ei kuitenkaan ole kuvaava ilman yhtyeen kotimaata: Saksa.

Arvio

GUANO APES
Don´t Give Me Names
Supersonic

Vastoin tahtoasi ristin sinut, Guano Apesin toinen albumi, Nodoubtskunkanansieksi. Jos unohdetaan, että kyseiset yhtyeet ovat tehneet hyvää musiikkia, antaa nimi varsin hyvän kuvan siitä, miltä Don't Give Me Names kuulostaa. Määritelmä ei kuitenkaan ole kuvaava ilman yhtyeen kotimaata: Saksa.
Saman voi sanoa toisinkin: BMW (riskitön ja testattu), kevyt metalliväri (kitarasoundi), kromi (koristeena jouset), Wunderbaum (huumori), määrätietoinen kuski (antaumuksella laulava naisvokalisti) ja kaikkea leimaava saksalaisuus (tylsyys). Guano Apesin puolustukseksi on kuitenkin sanottava se, että vähiten sitä määrittää listan kaksi vaarallisinta ainesosaa: saksalaisuus ja huumori.
Kansalaisuus on siis hyvin kätkössä, mutta kuulijalle achaa-elämys tulee viimeistään silloin, kun Guano Apes tekee jotain muuta kuin soittaa suoraan ja rytinällä. En nimittäin ole eläessäni kuullut svengaavaa saksalaista yhtyettä ja Guano Apes yrittää sitä valitettavan usein. Itse asiassa raskaimmat ja simppeleimmät biisit, kuten I Want It, kuulostavat ihan hyviltä. Huumori rajoittuu onneksi vain "nokkelaan" Big In Japan -coverointiin.
Ei Don't Give Me Namesilla siis moni asia ole täydellisesti pielessä, onpahan vaan käsittämättöman tylsä levy. Epäilemättä tästä joku muukin kuin toinen saksalainen voi pitää, edellyttäen että ei ole kuullut Skunk Anansien Paranoid & Sunburntia. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa