Newyorkilaista Gym Class Heroesia ei ainoastaan perustettu jumppatunnin päätteeksi, vaan yhtye päätti kaupan päälle muistaa tätä epäonnekasta tapahtumaa nimessään! Jos suomenkielessä olisi täydellinen vastine sanalle ”goofy”, tämä levyarvio olisi mitä parhain paikka käyttää sitä. Liikuntatunnin sankarit ovat Transformers-, Nintendo- ja He-Man-juttuineen goofympia kuin kukaan, eikä näin ollen ole yllättävää, että myös heidän lp:nsä ovat sanalla sanoen hanurista.
Ikävä kyllä Heroes tuntuu olevan uudella mantereella monelle sellainen surullinen gateway-bändi, joka parhaimmillaankin vain johdattaa märkäkorvat paremman musiikin pariin. Se on muun muassa kusettanut heterogeenista pop-punk-yleisöä Warped-kiertueella ”livebändillään”, joka on jostain syystä monien musiikkiopistolaisten ja muiden tulokkaiden mielestä hienointa, mitä räpissä on koskaan kuultu. Vaikka The Quiltilla kuullaan jopa mahtavan Cool & Dre -kaksikon biittejä, aiemmassa tuotannossa turhauttaneet tunnusmerkit – surkuhupaisan kornit kertosäkeet, Travisin turhamainen vollotus sydänsäryistään ja anteeksiantamattoman ponneton soundi – muistuttavat kvartetin menneisyydestä, johon syventyminen kannattaa unohtaa saman tien.