HANGING GARDEN: Inherit The Eden

HANGING GARDEN
Inherit The Eden
Spikefarm

Kun pistetään nippuun Shamrainin tummasävyistä rockia ja Dauntlessin rosoista deathia, on lähtöasetelma vähintään mielenkiintoinen. Helposti yksi tyylilaji ottaa ylivallan ja toinen on vain päälle liimattua lumetta. Hanging Gardenin ääripäiden yhteistä nimittäjää on etsitty doomin synkiltä nummilta, ja sieltä se on oikeas-taan löytynytkin. Yhtye huhuilee deathin suuntaan, mutta ei juurikaan innostu rockaamaan. Näin ollen tyylisuuntien liitto on varsin saumaton yhteensulautuma synkkää ja alakuloista, jossain määrin myös maalailevaa leijuntaa.

Inherit The Eden on kaunis nimi levylle, jonka keskeisiä nimittäjiä ei ole puristettu yhteen muottiin ja jonka musiikki säilyttää eräänlaisen spontaaniuden tunnun. Lisäksi väkevä metallisuus kalmalauluineen saa eteeristen ja raukeiden koskettimien kanssa aikaan kiehtovan ristiriidan, mutta niiden summana levyn tunnetaso ja väriskaala kohoavat täysin uudelle tasolle.

Periaatteessa Inherit The Eden ei ole mullistava eikä edes järin uudistushenkinen esitys. Käytännössä yhtyeen loihtimat tunnelmat osoittautuvat ajan myötä kohtuullisen huikeiksi, mutta Hanging Garden jättää silti vielä jotakin hampaankoloon. Takaressun voi tyhjentää sitten seuraavalla levyllä.