Hanging Garden on ollut tuottelias viime aikoina. Bändi julkaisi uransa parhaan albumin Skeleton Laken alle kaksi vuotta sitten ja viime vuonna kuultiin kuuden kappaleen ep Neither Moth Nor Rust.
Tuotteliaisuuden kääntöpuolena on tällä kertaa se, että laatu alkaa tasoittua The Garden -albumilla. Nyt alkaa jopa näyttää siltä, että bändissä vaikuttaa niin monta toisistaan eroavaa biisinkirjoittajaa, että kaikilta on tarpeen saada musiikkia ulos, kaikki sävellykset eivät ihan täysin juttele keskenään ja pieni karsiminen ei olisi pahitteeksi.
The Garden on kauttaaltaan hyvää doom/deathia, mutta se voisi olla loistavaa. Kaikki ainekset ovat läsnä. Hanging Gardenin alati laajentuneesta kokoonpanossa löytyy monta monipuolista laulajaa ja säveltäjillä taas on uskallusta kokeilla niin paljon erilaista ilmaisua, että The Garden on kuin onkin todellinen doom/deathin puutarha.
Nyt tarvittaisiin keskittymistä ja malttia. Jos The Gardenilta karsisi pari kappaletta pois, bändi malttaisi fiilistellä hieman pidempään parhaita melodioitaan ja ei sotkisi joihinkin kappaleisiin liian paljon elementtejä, tässä saattaisi olla jälleen bändin paras albumi. Nyt se jää levyksi, jossa hienoimmat luomukset kärsivät levyn tilkkutäkkimäisyydestä.
