HEATHER HEADLEY: This Is Who I Am

Beyoncén soolodebyytti on dj:lle pieni taivaan lahja. 21-vuotiaan superkaunottaren hitit ovat siinä määrin dynaamisia, ettei niiden soittamista tarvitse hävetä pätkääkään. Ja nuoriso joraa paita märkänä. Avausraita Crazy In Love vetää teollisessa tehokkuudessaan vertoja vanhan kunnon Motownin loppuun saakka hiotuille singleiskuille, vaikka edustaakin eri aikakautta. Naughty Girl ei jää paljon jälkeen. Bonuspala Work It Out potkii funkymmin kuin mikään viime aikojen monista työlauluista. Biisi on rakennettu etevästi Betty Davisin 70-luvun tuhmuuksien mallin mukaan. Luther Vandrossin kanssa vetäisty The Closer I Get To You toimii niin kuin 80-lukulainen kuhertelumusiikki parhaimmillaan voi.

Edellä mainittujen tapausten lisäksi lähes 70-minuuttinen levy ei tarjoakaan ihmeempiä ilon hetkiä. Hittien ja kohtuullisten rutiinisuoritusten lomaan on kelpuutettu ankeaa jumputusta ja likilaskuisia balladeja. Loppuun piilotettua imelää manageri-isukin ylistystä en suosittele kenellekään englantia ymmärtävälle.

Parissa järeässä Broadway-tuotannossa kunnostautunut Heather Headley edustaa modernin soulin kypsempää kehityssuuntaa. Musiikki ja tulkitsijan persoonallisuus ovat ykkösasia. Kampauksella ja kimaltavilla hepenillä ei ole niin väliä, eikä vierailevien rap-pohattojen polotuksia tarvita. Headley laulaa luontevin ja luotettavin äänenpainoin hyvistä ja huonoista miehistä, siskotytöistä ja sunnuntaipäivistä. Jill Scott tai India Arie lienevät lähimmät vertailukohdat. Pari kertaa hän innostuu näyttämään, että osaa kajauttaa kuin Toni Braxton. Yksikin olisi riittänyt .

This Is Who I Am on sangen lupaava ensilevy. Kuulostaa siltä, että Heather Headley on itsensä ja musiikkinsa kanssa paljon paremmin sinut kuin viimeisen päälle trimmattu ja tuotteistettu Beyoncé Knowles.