HELL IS FOR HEROES: Transmit Disrupt

Arvio julkaistu Soundissa 11/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Steve McQueenin elokuvasta nimensä napannut englantilaiskvintetti toi punkin ja indien hämärässä maastossa hipsivän rockinsa kotimaansa albumilistalle jo debyytillään The Neon Handshake (2003). Maineen äkillistä katoamista tuskin on luvassa Transmit Disruptin jälkeenkään, sillä kirkasotsaisen emo punkin kikkojen ohella joydivisionmaisia bassolinjoja hyödyntävien kappaleiden ja laulaja Justin Schlosbergin väräjävän äänen luulisi kelpaavan useammankin genren portilla päivystävälle tyylipoliisille.

Arvio

HELL IS FOR HEROES
Transmit Disrupt
Burning Heart

Steve McQueenin elokuvasta nimensä napannut englantilaiskvintetti toi punkin ja indien hämärässä maastossa hipsivän rockinsa kotimaansa albumilistalle jo debyytillään The Neon Handshake (2003). Maineen äkillistä katoamista tuskin on luvassa Transmit Disruptin jälkeenkään, sillä kirkasotsaisen emo punkin kikkojen ohella joydivisionmaisia bassolinjoja hyödyntävien kappaleiden ja laulaja Justin Schlosbergin väräjävän äänen luulisi kelpaavan useammankin genren portilla päivystävälle tyylipoliisille.

Kaikki onkin päällisin puolin kunnossa, vaikka albumi jää loppusuoralla mitalisijojen ulkopuolelle. Hell Is For Heroes ei ole riittävän hurja yltääkseen esimerkiksi At The Drive-Inin maanisuuteen tai vaikkapa Disco Ensemblen antaumuksellisuuteen. Parhaimmillaan – muun muassa kiihkeässä Folded Paper Figuressa – tosin liipataan hyvin läheltä. Päätösraita Burning Lafayetten jälkeen maltetaan rauhoittua vielä levollisen olon jättävän piilokappaleen verran.

Ylikansoitetun tyylilajinsa sitäkin ylikuormitetummasta keskikastista Hell Is For Heroes menee kuitenkin kevyesti jatkoon rockin suuressa selviytymisleikissä.

Lisää luettavaa