Folkrock tai ainakin folkahtava rock on viime vuosina kokenut maailmalla melkoisen renessanssin. Meillä vaatimattomasti sekä itsensä että levynsä nimennyt Hiljaistenmiestenlaakso asettuu luontevasti osaksi laulaja-lauluntekijä -tradition ja folkpitoisen rockin jatkumoa.
Mikkelistä tulevan yhtyeen ensilevyn laulut tulvivat miehistä alakuloa, elämän haikeaa ihanuutta ja tietenkin rakkautta. Kaiken tämän lisäksi kvartetin soivat tuokiokuvat kunnioittavat luonnon loputonta kiertokulkua. Huuliharpun ja lap steelin värittämä Talvi seuraa Syksyä ja keväisin puhkeavat kukkaan niin kasvit kuin tytötkin. Hetki hiljaa -kappaleen kitaraintron Neil Youngin sukuinen sähköinen rutistus tarjoaa tilapäistä rosoisuutta levyn rauhalliseen ja rauhoittavaan yleisilmeeseen.
Hiljaistenmiestenlaakson kappaleista vastaavat laulajakitaristit ja bändin rytmikaksikko tekevät lähes kasevaisella tavalla huolellista ja myönteisellä tavalla vanhahtavaa työtä. Lopullisen ja elintärkeän mausteen albumille tuo kuitenkin sen tähtivieras. Jukka Gustavsonin Hammond B3 on sinetti, jota ilman albumi soisi olennaisesti köyhempänä. Ja kuin sattumalta useimmat levyn lauluista kirjoittaneen Jukka Tikkasen äänessä voi kuulla ripauksen Gustavsonia.