HIM: And Love Said No – The Greatest Hits 1997-2004

Arvio julkaistu Soundissa 03/2004.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Kokoelma tulee oikeaan kohtaan silloin, kun se sulkee yhden kauden ja aloittaa uuden - myös musiikillisesti, ei vain sopimuksellisesti. Vain Ville Valo tietää tarkkaan, millaisilla korteilla HIM lähtee pelaamaan seitsemän vuoden nousukiidon ja neljän levyn jälkeen.

Arvio

HIM
And Love Said No - The Greatest Hits 1997-2004
BMG

Kokoelma tulee oikeaan kohtaan silloin, kun se sulkee yhden kauden ja aloittaa uuden – myös musiikillisesti, ei vain sopimuksellisesti. Vain Ville Valo tietää tarkkaan, millaisilla korteilla HIM lähtee pelaamaan seitsemän vuoden nousukiidon ja neljän levyn jälkeen. Kun Britannian suurilevikkisimmän musiikkilehden lukijat valitsevat isännän seksisymboliksi numero yksi ja Lontoon Astorian keikat myydään jatkuvasti ennakossa loppuun, tuntuu että vain taivas olisi rajana. Ongelma onkin vain siinä, että jotkut ihmiset tuntuvat pitävän Amerikkaa taivaana.

HIMin ennennäkemätön suomalainen menestystarina on puristettu kuuteentoista raitaan ja hittejähän nämä kaikki ovat, kuten levyn nimikin kertoo. HIM on siitä hauska bändi, että sen suurimmat hitit ovat myös sen parhaat biisit. Valinnoista ei tarvitse lähteä naputtamaan. Levyn rakenne on loppuun asti mietitty, sillä uusi leppoisa HIM-ralli ja levylle nimen antanut And Love Said No on tietenkin lyöty kärkeen ja perässä seuraa itseoikeutetusti suurin hitti Join Me, jonka jälkeen laitetaan tyrkylle viimeisimmän levyn eka sinkku Buried Alive By Love.

Kaupallisuuden ehdoilla mennään, mutta niin kai se pitääkin. HIMissä on nimittäin tuiki harvinainen piirre useimpiin muihin hittitehtaisiin nähden: sen tekemisissä on aina rehellisyyden ja läheisyyden tuntua, oli taustalla kuinka iso markkinakoneisto tahansa. Siinäpä analyytikolle ihmettelemistä.

Joskus hittikimarakin yllättää. Minulle HIMin Deep Shadows And Brilliant Highlights – ja Love Metal -levyt (2001 ja 2003) jäivät ilmestyessään heikolle huomiolle eikä yksikään biisi ehtinyt nousta erityisesti esiin. Nyt muiden paraativersioiden seassa esimerkiksi Heartache Every Moment, The Sacrament ja The Funeral Of Hearts hyppäävät esiin aivan eri malliin. Ja näinhän hyvä kokoelma toimii: se saa kuulijan pohtimaan, pitäisikö bändin katalogia ottaa vähän paremmin haltuun.

Iloisesti tervehditään myös onnistunutta Neil Diamond -lainaa Solitary Man ja huomattavasti siistimpää versiota Your Sweet 666-biisistä. 

Lisää luettavaa