HIM: Razorblade Romance

HIM
Razorblade Romance
Terrier

Razorblade Romance on kiihottavan kuolettavaa seuraa. Ensimmäistä levyä ruodittaessa sen nautintaohjeisiin lisättiin usein volyymin kaveriksi punaviini ja kynttilät. Nyt ohjeistus on turhaa, sillä Razorblade Romance ON punaviini ja kynttilät, satiinilakanat ja rakastettava seuralainen. Kuoleva tosin, mutta kuitenkin. Volyymiakin on pelkän äänitason lisäksi puhuttelevuudessa ja markkina-arvossa. Uuden vuosisadan rakkaustarinaa kuljetetaan loistavasti rakennetulla musiikilla. Rungoltaan yksinkertaisissa ja millimetrin tarkasti sovitetuissa biiseissä ei voi tehdä lipsahduksia. Pienikin murros tunnelmaan romuttaisi biisin kuin vapiseva sormi korttitalon. Liekö tässä yksi rumpali Gas Lipstickin bändiin astumisen syistä? Tuotannolliset ideat ja sävyjen esilletuonti selittävät levyn viivästymistä. Näin vahvaa soundia ei luoda tyhjästä.
Sanoitusten aihepiiri, kuten biisien tyylivalikoimakin, on tiedostetun yksitotinen ja ahdas. Tällä saadaan aikaiseksi selkeä mielikuva, luodaan bändille persoona. HIM laulaa rakkauden tuhoisuudesta. Jokaisessa biisissä ryvetään onnettomassa tai kieroutuneessa rakkaudessa. Tuhoisuus astuu kuvaan siinä, että riutuva lempi esitetään niin kaikkivoipana, ettei tilanteista haluta pois. Tai jos halutaan, ainoa keino on kuolema.
HIMin persoona on nyt sillä tasolla, että bisnesosastolla saadaan suorittaa vakavaa peiliintuijotusta, mikäli HIM ei nyt paukahda jättibändiksi. Razorblade Romance on musiikin puolesta kevyempi ja yleisesti hyväksyttävämpi kuin ensimmäinen levy. HIM alkaa olla tuote, mutta kuitenkin omilla ehdoillaan. Razorblade Romancen biiseillä ei liene vaikeuksia päästä soittolistoille radioihin ja televisioihin ympäri mannerta. Kaiken kohun taustalla voi kuitenkin kuulla Ville Valon pirullisen hekotuksen. Hänen bändinsä on lyömässä lopullisesti läpi singlellä, jonka pääsanoma väittää, ettei elämä ole elämisen arvoista.
Valon lauluääneen on matkan varrella tarttunut huimasti karismaa. Pientenkin vivahteiden tehoarvo on huomattu. Monessa kohdassa koko bändi on alistettu palvelemaan vain Valon ääntä. Gone With The Sinin huokailut ja väristykset aiheuttaisivat millä tahansa muulla levyllä esittäjälleen homoherjauksia kioskijonoissa. Gone With The Sin on muutenkin merkittävä biisi. HIM määrittelee levyn hellyttävimmillä kommenteilla 2000-luvun epätoivoisen ihmistyypin. "I just love the way you're losing your life" ja "how beautiful you are and completely torn apart" väläyttelevät yleistyvää arkea, jossa elämä pakenee saavuttamattomiin, ehkä itseaiheutetustikin, mutta tasapainoton rakkaus säilyy viimeiseen hengenvetoon. Tässä kohtaa olisi helppo nostaa esiin huumeet, rikkonaiset perheet, itsetuhoisuus ja hyväksikäyttö. Mutta antaa olla. Pidetään lausahduksia vain jumalaisen kauniina sanoina pienestä ihmisestä, jonka vielä pienempi elämä on mennyt rikki.