Los Angelesin kovin rapcore-ässä Hollywood Undead operoi Eminemin, Linkin Parkin, Beastie Boysin ja Fall Out Boyn uudemman popvaiheen välimaastossa, alueella missä kertosäkeet on tehty pop-timanteista ja säkeistöt pystyssä sojottavista keskisormista.
Biisien räpeissä on vimmaa ja mieletön flow. Kitaroissa, rumpubiiteissä ja breakdowneissa on pomppuhevin sivumaku ja kertsimelodiat sekä c-osat ovat sulaa pop-kultaa. Biisit höystetään ennakkoluulottomasti luupein, elektronaputuksin ja jopa dub step -rutinoin. Vierailijakin onnistuu: vaanivassa Black Cadillacissa fiittava Cypress Hillin B-Real tuo biisin aitoa katu-uskottavuutta ja tyylikästä rap-patinaa.
Undeadin tähän asti kovin lettu on vaarallinen, raadollinen ja epätoivoinen. Se on hip hop -kovisten räjähdysaltista kilpapullistelua piilotetut mutkat housunkauluksessa. Silti se pulppuilee elämäniloa ja hauskanpitoa. Taudin lailla tarttuvat pop-melodiat eivät ole höttöä, vaan alati yhden harhaluodin päässä vaanivan äkkikuoleman tiedostavaa hetkessä elämistä. Five elää kuin huomista ei tulisi, se on uskottavaa ja ehkä hitusen psykoottistakin urbaania rappioromantiikkaa. Se on suurkaupungin kovimmat bileet… yössä liekehtivien korttelien loimussa.