Home Juniorin hyväntuulinen ja energinen kakkoslevy Christine’s Road (2009) teki minusta välittömästi yhtyeen fanin. Nuoruuden vimman yhdistäminen herkullisiin melodioihin osui hyvin maaliinsa. On ilo huomata, että Home Junior ei ole parin vuoden aikana menettänyt otettaan, vaan pikemminkin petrannut juoksuaan. Sen ilmaisuun on tullut lisää syvyyttä ja monipuolisuutta ilman, että se olisi menettänyt vastustamatonta draiviaan.
Paperilla suoraviivaisen punkpopin laadukas tekeminen saattaa kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa kyse on kaikesta muusta. Vain harva bändi on tähän kansainvälisesti pystynyt ja kotimaisista ei yksikään – ennen Home Junioria. Vielä paremman tilanteesta tekee se, että Home Junior on selkeästi lähtenyt laajentamaan palettiaan myös perinteisen kolmen soinnun kaahauksen tuolle puolelle. Blue Dot Suicide kulkee Weezerin jäljissä mallikkaasti ja samoja kaikuja voi havaita akustisesta Books & Crooks-kappaleesta.
Levyn merkittävimmät siivut löytyvät aivan se lopusta. Voimakas Treadmill lyö Foo Fightersin sen omilla aseilla, tarjoten vielä kaupanpäällisenä kerrasta uppoavan kertosäkeen. Levyn päättävä pianoballadi Onebird on puolestaan sävellyksenä niin toimiva, ettei se tarvitse isoa kitaravallia tuekseen. Hämmentävintä kappaleessa on huomata, miten lähellä Home Juniorin Eetun ja Weezerin Rivers Cuomon äänet ovat toisiaan.
Suoraviivaista ja melodista punkrockia ei voi soittaa mainitsematta Bad Religionia. Home Juniorin Eetu, mitkä muut yhtyeet ovat teitä matkan varrella inspiroineet?
– Tietysti nuo punkrockin dinosaurukset ovat vaikuttaneet matkan varrella, varsinkin alkuvaiheessa, mutta pääasiassa me kaikki kuunnellaan niin hirveästi eri musiikkia, että vaikutteita tulee kaikkialta Lady Gagasta Rage Against The Machineen.
Uudelta levyltänne löytyy sekä akustiseen kitaraan nojaava kappale kuin pianoballadikin. Mikä olisi äärimmäisin veto, mihin Home Juniorin voisi kuvitella venyvän?
– Tosi hankala sanoa, kun päässä hyllyy koko ajan eri tyylisten musiikki-ideoiden sekava smoothie. Voitaisiinhan me tehdä joku ihan ääriouto antivaltavirtakonseptiseiskatuumainen, mutta toisaalta ihan yhtä hyvin voitaisiin tehdä levyllinen tarttuvaa muovipoppia ja myydä soittoääniä. Varmaan äärimmäisin veto meiltä olisi lopettaa koko homma, koska se on kaikista epätodennäköisintä.
Missä Home Junior on viiden vuoden päästä ja miten sinne päästään?
– Rikkomassa hiljaisuuden esittämällä Conanin tv-show´ssa sinkun Please Keep Buying Our Shit (We’re Just Trying To Get Our Credibility Back With This Weird Crap). Tämä on peräisin vaikeasti lähestyttävältä konseptiseiskatuumaiselta, joka ilmestyi muovisen poplevyn ja soittoäänten hurjan kansainvälisen menestyksen vastapainoksi.
TEKSTI: Jari Jokirinne