Home Junior on Jyväskylän seudulta ponnistava trio, joka suosii musiikissaan melodisen punkin ja rivakamman powerpopin synteesiä. Nuoreksi bändiksi sillä on kaikki vaadittavat palikat hyvin hallussa – kappaleissa on genrelle olennaista tarttuvuutta, soittopuoli on trimmattu tiukkaan kuosiin ja tuotanto potkii riittävällä voimalla eteenpäin. Tärkeää on myös se, että Home Junior on sisäistänyt oikean fiiliksen merkityksen musiikissaan. Kun musiikillinen suunta viittaa punkrockin kevyempään laitaan, ei turha takakireys kuulu asiaan, mutta ei hommaa tarvitse heittää Blink-182-tyyppisesti läskiksikään.
Pientä napinaa voisi esittää esimerkiksi hyvin tutulta kuulostavien sointukiertojen käytöstä tai hetkittäin kompuroivasta laulupuolesta, mutta kokonaisuuden kannalta puutteet jäävät selvästi vahvuuksien jalkoihin. Niiden, jotka moittivat Home Junioria silkaksi hölmöilypunkiksi, on hyvä muistaa, etteivät genren klassikoiksi nousseet teoksetkaan ole olleet varsinaisia syvällisyyden riemuvoittoja. Tiivistetysti voisi sanoa, että Christine’s Road on täynnä hyvää pöhinää, jonka tehtävänä ei ole rikkoa raja-aitoja, vaan välittää bändistä huokuva energia mahdollisimman suorasukaisesti kuulijan korviin. Siinä levy onnistuu erinomaisesti.
Lopuksi on todettava, että Destruction Boy on paras kotimainen Bad Religion -pastissi koskaan. Tämän kehtaan sanoa liki 20 vuoden Bad Religion -historian tuomalla kunnioituksella.