Höperöä avautumista – Porter Raylla on skillsit mutta terävin särmä on kateissa

Arvio julkaistu Soundissa 4/2017.
Kirjoittanut: Linda Söderholm.

Arvio

Porter Ray
Watercolor
Sub Pop

Seattlelainen Porter Ray totisesti hämmentää debyytillään. Henkilöhistoriansa sekä räppiskillsiensä puolesta tällä nuorella miehellä olisi aineksia vaikka mihin, mutta valitettavasti Watercolor jää taustahälinäksi – se terävin särmä jää auttamatta puuttumaan. Edes korkealaatuinen tuotanto ei pysty levyä pelastamaan. Lisäksi se ei kuulosta missään nimessä vuonna 2017 julkaistulta räppilevyltä, vaan ammentaa pikemminkin klassisesta ysäriräpistä. Kappaleet ovat live-instrumentein säestettyjä originaalisävellyksiä, sämplejä ei muutamia skitejä lukuun ottamatta ole.

Tematiikka pyörii paljolti amerikkalaisen lähiön arjessa, platta on tosin myös äärimmäisen henkilökohtainen – Porter Ray avautuu sillä muun muassa pikkuveljensä murhasta. Pitkälti tässä vatvotaankin mieskohtaista draamaa, jota tuntuu kaatuneen liiaksikin yhden räppärin niskaan. Porter Ray kuitenkin kompastelee sanoitustensa kanssa ja traagisuudestaan huolimatta tarinat jäävät jotakuinkin pintapuolisiksi ja räppärin avautumiset lähinnä höperöiksi arkiriimeiksi. Harmi sinänsä, koska Porter Ray on todella avannut lukkonsa tätä levyä varten.

Lisää luettavaa