HOWLING WOLF: The London Howling Wolf Sessions, DeLuxe Edition

Arvio julkaistu Soundissa 09/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Definitiivinen annos Howling Wolfia löytyy miehen Chess-klassikoilta 50-luvulta, mutta hyvin näilläkin 1970 tehdyillä sessioilla alkuun pääsee. Ne olivat aikanaan melkoinen tapaus Lontoossa.

Arvio

HOWLING WOLF
The London Howling Wolf Sessions, DeLuxe Edition
Chess

Definitiivinen annos Howling Wolfia löytyy miehen Chess-klassikoilta 50-luvulta, mutta hyvin näilläkin 1970 tehdyillä sessioilla alkuun pääsee. Ne olivat aikanaan melkoinen tapaus Lontoossa. Vaikka kuusikymppisen Wolfin terveys horjui, oli ainutlaatuisen syvä ääni entisensä ja nuoret britit skarppeina idolinsa rinnalla. Wolf epäili, ettei tästä kunnon blues-levyä tule, mutta yllättyi iloisesti.

Peli ei käynnistynyt helposti, kuten jenkkituottaja Norman Dayron valaisevissa saatesanoissaan myöntää. Avainasemassa olivat toisena päivänä mukaan ehtineet Bill Wyman ja Charlie Watts, ekan päivän hoitivat Ringo Starr ja Klaus Voorman. Rollareitten rennosti rullaava rytmityö voitti epäluuloisen Wolfin kunnioituksen. Tärkeä asema oli myös Wolfin vakikitaristi Hubert Sumlinilla. Hän jätti soolotilan Chess-soundia simuloivalle Eric Claptonille, mutta hänen varma komppinsa rauhoitti isäntää merkittävästi. Little Red Roosterin kiintoisa dialogi oli sessioiden vedenjakaja. Myöhemmin päälle äänitetyt Stevie Winwoodin urut ja piano kuulostavat myös poikkeuksetta hyviltä. Harppuhommat jakaa Wolfin kanssa pian tämän jälkeen traagisesti kuollut valkoinen lahjakkuus Jeffrey Carp.

Wolfin originaali London Sessions oli vinyylialbumi, jonka remiksattu/remasteroitu anti löytyy tässä ykkös-cd:ltä myöhemmän London Revisited -kokoelman kolmella raidalla täydennettynä. Kakkos-cd tarjoaa 12 varaottoa ykkösen materiaalista, eikä siis uusia kappaleita. Ne eivät ole mitenkään olennaisia, mutta mielikseen niitä kuuntelee. 

Lisää luettavaa