Millaiset vatipäät tekevät äänilevyn, jonka lyriikat ovat pelkkiä palindromeja? No tietysti Simo Frangén ja Dave Lindholm sekä uskollinen apuri Jani Viitanen. Toivottavasti heillä on ollut hauskaa levyä tehdessään.
Pidän kovasti palindromeista ja yritän niitä joskus itsekin väsäillä. Simon tälle levylle värkkäämät ovat kuulemma uusia ja pääosin hyviä. Simo lausuu nämä lyriikat ja Dave lurittelee kitaralla päälle luultavasti nopsasti keksimiään melodioita, jotka eivät ole mestariteoksia. Tyylilajit vaihtelevat humpasta bluesiin ja punkiin sekä eroottiseen kutumusaan.
Levyn ongelma on siinä, että toistoa on aivan liikaa ja Simon ”laulu” ei toimi. Lisäksi biisien nimienkin olisi myös pitänyt olla palindromeja. Tähän äänitteeseen olisi tullut aivan uusi tulokulma, jos Dave olisikin kehittänyt laulumelodiat ja laulanut kaikki biisit tunnistettavalla nasaalilla äänellään. Silloin voitaisiin jo puhua kulttuurihistoriallisesta julkaisusta.
Olisi ollut fantsua, jos olisin osannut kirjoittaa tämän arvion pelkillä palindromeilla: ”Ite halaat aluksi isii. No, anomme. Hemmona on iisii skulata. Ala heti.”