Hundred Million Martians tarjoaa planeettojen välistä powerpoppiaan jo neljännellä albumilla. Ranskalaisuutta Marseillelta ei onneksi tapaa, mutta sitäkin enemmän perinteitä kunnioittavaa poprockia.
Martians-nelikko asettelee musiikillisen palapelinsä osaset uuteen järjestykseen, mutta kuitenkin niin, että valmis kuva on kovasti tutun näköinen. Marseillen suhde edeltäjiinsä on yhtä yllätyksellinen kuin hotelliketjujen aamiaispöytien valikoimien suhde toisiinsa. Bändiä kuunnellessa voi luottaa saavansa, mitä tilaa. Yhtye pukee laulaja-kitaristi Jyrki Mäkelän valtaosin kirjoittamat ja hennon poikamaisella ja nasaalillakin äänellä tulkitsemat biisit sinänsä toimiviin perusraameihin. Hengenheimolaisuutta Marseillen raidoista voi aistia ennen muuta brittiläisen voimapopin pieneen suureen bändiin The Boysiin.
Passed ja The Rolling Stonesin sukuista kitarariffiä viljelevä UC/BC nettoavat lisäväriä Michael Monroen huuliharpusta. Perusasiallinen mutta hätkähdyttämätön levy päättyy Monroen saksofonin täydentämään I Still Love The Feelingiin, jolla Hundred Million Martians lyö peliin heavyä riffiä ilman raskautta.