As I Lay Dyingin melodinen death on välillä valanut uskoa lajityypin säilymiseen ja kehittymiseen. Edellinen albumi The Powerless Rise (2010) oli kuitenkin siinä mielessä taantumuksellinen, että bändi oli oman vuorenhuippunsa saavuttanut. Jo sen jälkeen kyseltiin, miten yhtyeen olisi syytä uudistua. Asia ilmeisesti kantautui myös soittajien korviin ja nyt bändi aikoo vastata huutoon.
Kymmenvuotisjuhliensa kunniaksi As I Lay Dying tarjoilee kolme uutta biisiä, neljä coveria muun muassa Slayeriltä ja Judas Priestiltä, yhden uudelleen äänitetyn medleyn sekä neljä remixiä vanhoista biiseistä. Kolme uutta biisiä ovat juuri sitä, mitä odottaa sopii ja jälkeen voi olla tyytyväinen, jos bändin edelliset levyt ovat kolahtaneet. Myös cover-versioista voi löytää kiinnostavia piirteitä, vaikka ne edustavatkin kapea-alaisesti As I Lay Dyingin esikuvia.
Sen sijaan remixien kohdalla alkaa ahdistaa. Levyn kuuntelu rupeaa tuntumaan todelliselta taakalta, sillä versiot muuttavat yhtyeen biisit lähes irvikuviksi. Samalla nousee esiin vakavampiakin kysymyksiä koskien As I Lay Dyingin tulevaisuutta.
Uskottavuuttaan ajatellen bändin olisi ollut tarpeen tehdä ”oikea” levy ja ladata siihen koko osaamisensa, jotta se olisi voinut osoittaa puheet suunnastaan joutaviksi. Tai ehkä bändi on halunnut ostaa aikaa miettiäkseen vielä. Joka tapauksessa Decas jää As I Lay Dyingin kataloogissa suureksi kysymysmerkiksi.