Ihan kiva, mutta ei enempää – Nothing Moren pomppurockissa on epätasaista imua

Nothing More
The Stories We Tell Ourselves
Better Noise

Parhaillaan kotimaassaan Yhdysvalloissa Bruce Dickinsonin Austin-pojan As Lions -orkesteri lämmittelijänään rundaava Nothing More on ennättänyt jo kuudenteen pitkäsoittoonsa. Se on, auts, ihan hyvä levy.

Heti (Ambition Destruction) -intron jälkeen pöytään länättävä Do You Really Want It on erittäin kova in your face -aloitus jokaiselle The Usedin, Billy Talentin tai Disco Ensemblen sointiin viehtyneelle. Ilmat isketään lopullisesti ulos palleasta perästä seuraavalla, sinkkunakin ilmestyneellä Let ‘Em Burnilla, joka eittämättä lukeutuu vuoden tarttuvimpiin pomppurockrykäyksiin.

Mainittujen ohella kokonaisuuden keskimääräisempiä yksilöitä koleammin kieputtavat Go To War ja Funny Little Creatures, joissa kummassakin on niin Kornin kuin Linkin Parkinkin vahvuuksista muistuttavaa imua. Jälkimmäisessä Jonny Hawkinsin korrektisti keuhkoava vokalisointi tuo paikoin mieleen myös Fall Out Boyn Patrick Stumpin.

Rock-oopperamaisin välikkein ”näytöksiin” pilkotun The Stories We Tell Ourselvesin epätasaisena rönsyilevä sisältö ei aivan onnistu lunastamaan ylvään muodon asettamia odotuksia. Toisin kuin As Lionsin aivan alkuvuodesta julkaistu Selfish Age.